Lusikkaeläin: Kuvittele leluja rakastava salamandri joka muuttaa väriään ympäristönsä mukaan!

Lusikkaeläin ( Plethodon cinereus) on pieni, mielenkiintoinen salamandri, joka löytää itsensä kotoaan Itä-Pohjois-Amerikasta. Nimensä se saa lusikkamaisista etukäpälistään, jotka auttavat sitä kaivamaan ja kiipeämään maastossa. Lusikkakäpälät ovat melko tavattomat ja erottavat sen muista salamandreista. Ne ovat leveät ja litteät, ja niissä on useita pieniä “hampaita”, jotka toimivat tarttuessaan kuoriin, kiviin ja kasveihin.
Lusikkaeläin on varsin vaikeasti havaittavissa luonnossa. Se suosii kosteita, varjoisia ympäristöjä, kuten metsiä ja purojen lähistöjä. Tällaisten elinalueiden metsittyminen ja vesistöjen pilaantuminen ovat valitettavasti uhka lusikaneläinpopulaatioille.
Lusikkaeläimen ulkonäkö on melko vaatimaton: se on harmaa-ruskea, noin 10-15 cm pitkä ja sen vartalo on hoikka ja sileä. Lusikaneläin ei ole kovin nopea juoksija, mutta kiipeilytaidotansa ansiosta se pärjää vaikeassa maastossa.
Lusikkaeläimen silmiin kannattaa kiinnittää huomiota! Ne ovat mustia ja loistavat yönä hämärässä valossa. Lusikkakäpälät ja näkökyky antavat sille selviytymisvaltteja yöllisessä metsässä.
Elämäntapa ja ravinto:
Lusikkaeläin on täysin maalla elävä salamandri, mikä on harvinaista salamandrilajien keskuudessa. Se ei tarvitse vesistöjä lisääntyäkseen, toisin kuin monet muut sammakkoeläimet. Lusikaneläimen elinkaari kestää noin 7-10 vuotta, ja se vie koko aikansa metsän lattialla etsimässä ravintoa.
Lusikkaeläin on arvostettu “puutarhanvartija” – ainakin muiden pikkuötököiden mielestä. Se nimittäin rakastaa syödä pieniä selkärangattomia, kuten toukkia, matoja ja hämähäkkejä. Lusikaneläin metsästää nämä herkut kielellään, jonka se heilauttaa nopeasti saaliin ohi.
Mielenkiintoinen fakta:
Lusikkaeläimen makuaisti on kehittynyt erittäin herkälle ja se kykenee maistamaan ruoan jo kaukaa! Tämän ansiosta se löytää helposti piilossa olevat pikkuötökät.
Puolustusmekanismit:
Kun lusikaneläin joutuu vaaraan, se käyttäytyy tavalla, joka on yhtä mielenkiintoinen kuin sen lusikkamaiset käpälät: se kerää myrkkyä iholleen! Lusikaneläimen “myrkkypussit” sijaitsevat selän ja hännän tyvellä. Kun saalistaja lähestyy, lusikaneläin erittää tätä myrkkyä, joka aiheuttaa pahaa makua tai kutinaa hyökkääjälle. Myrkky ei ole kuolemaan johtavaa ihmisille, mutta se on riittävä pöyhitemään pois myös häijän saalistajan!
Värikkäät muutokset:
Lusikkaeläimen väritys ei ole vakio. Se osaa nimittäin mukauttaa väriään ympäristöönsä! Lusikaneläin voi vaihtaa väriä ruskeasta harmaaseen, ja joskus jopa hieman vihreän sävyyn riippuen siitä missä se majailee. Tällaisten värimuutosten tarkoitus on olla huomaamattomuus. Kun lusikaneläin pysyy samassa värissä kuin ympäristönsä, se on helpompi piiloutua petoja.
Lusikkaeläimen tulevaisuus:
Lusikkaeläin on luokiteltu “vähintään huolenalaisena” lajina IUCN:n (International Union for Conservation of Nature) punaisella listalla. Sen elinympäristöjen häviämiseen liittyvät uhkat ovat kasvamassa, joten kannattaakin olla tietoinen ja suojella näitä mielenkiintoisia otuksia!
LUSIKKAELÄIN | |
---|---|
Tieteelline nimi: Plethodon cinereus | |
Koko: 10-15 cm | |
Elinympäristö: Kosteat metsät, purojen lähistöt | |
Ravinto: Toukat, madot, hämähäkit |
Lusikkaeläin on erinomainen esimerkki siitä kuinka luonto on täynnä yllätyksiä. Sen epätavallinen ulkonäkö ja adaptiivinen kyky kiipeillä ja muuttaa väriään tekevät siitä ainutlaatuisen lajin. Toivottavasti tulevaisuudessa näemme lusikaneläinten viihtymässä metsissä – ne ovat osa luonnon monimuotoisuutta, jota meidän on suojeltava.