Dicrocoelium dendriticum: Elääkö tämä piilossa maksan syövyttinä metsäeläinten sisimmissä?!

 Dicrocoelium dendriticum: Elääkö tämä piilossa maksan syövyttinä metsäeläinten sisimmissä?!

Dicrocoelium dendriticum, tai “suolenpiikki” kuten sitä myös kutsutaan, on mielenkiintoinen esimerkki Trematode-luokan loistavista paraasiiteista. Se ei ole varsinaisesti tunnettu nainen tai herra, mutta sen elinkierto ja kyky manipuloida isäntiään tekee siitä yhden luonnon kiehtovimmista ja samalla kauhistuttavimmista hahmoista.

Tämä pieni loinen, joka voi olla vain muutaman millimetrin pituinen, on osoittautunut varsin taitavaksi “kotikiertellerksi”. Sen elinkierto vaatii useita eri isäntälajia ja kuljettaa Dicrocoeliumia ympyrän muotoisella reitilla maapallon pinnalla.

Elinkierto:

Eläintieteilijät ovat haaveilleet Dicrocoeliumin elinkierrosta jo vuosikymmeniä, ja sen selvittäminen osoittautui varsin monimutkaiseksi. Se alkaa kuitenkin yksinkertaisesti – kanan tai muiden maitisten eliöiden ulosteesta.

Tässä vaiheessa Dicrocoelium on munamuodossa, odottaen mahdollisuutta tarttua seuraavaan isännäänsä. Tämän isännän rooli lankeaa pienelle maa-askelmadotyyliselle etanoita tai kotimaassa “tonttulepakolle”. Kun Dicrocoeliumin muna päätyy etanoitan elimistöön, se kuoriutuu ja kehittyy “cercaria”-nimiseksi toukaksi.

Toukat kerääntyvät etanoitan elimistössä, ja kun etanoita syödään esimerkiksi lampaan tai lehmään, Dicrocoelium löytää itsensä uuden isännän suolistoon. Se kiinnittyy suoliston seinämään ja kypsyy aikuisuuteen maksan sisäpuolella, sijoittautuen usein sappirakkoihin ja -kanaviin.

Tässä vaiheessa Dicrocoelium munii omia muniaan ja ne kuljetetaan isännän ulosteen mukana takaisin ympäristöön aloittamaan uusi elinkierto.

Manipulaatiota:

Tämä loinen ei ole vain matkustaja, vaan se myös manipuloi isäntiä yllättävin tavoin! Tutkijat ovat havainnneet, että Dicrocoelium voi pakottaa etanoitan nousemaan kasvien päälle ja siintämään “piikeillä” varustetut etanat.

Tällä tavalla loinen saavuttaa paremman näkyvyyden lampaiden tai lehmien silmille. Se on kuin luonnon omassa “mainoskampanjassa”, jolla Dicrocoelium houkuttelee isännän seuraavan vaiheen, ja varmisti elinympäristön jatkuvuuden.

Terveysvaikutukset:

Vaikka Dicrocoeliumin infektion oireet ovat usein lieviä, se voi silti aiheuttaa maksa- ja sappiteiden vaurioita vakavissa tapauksissa. Lapsilla on havaittu joitakin muita reaktioita, kuten ripulia tai kuumea.

Diagnosointi ja hoito:

Dicrocoeliumin diagnosointi tehdään yleensä ulosteenanalyysin perusteella.

Onneksi on olemassa tehokkaita lääkkeitä Dicrocoelium -infektion hoitamiseen.

Oireet Lääketieteellinen selitys
Vatsakipu Dicrocoeliumin munat voivat aiheuttaa tulehdusta ja ärsytystä mahalaukussa ja suolistossa.
Riirrehtiminen Dicrocoelium voi häiritä ruoansulatuksen normaalia prosessia.
Painonpudotus Maksan vaurioituminen voi johtaa ruokahalun heikkenemiseen ja painon laskuun.
Kuume Kehon immuunijärjestelmän reaktio Dicrocoeliumiin voi aiheuttaa kuumetta.

Ehkäisy:

Paras tapa ehkäistä Dicrocoelium-infektiota on välttää etanoitan syömistä, varsinkin jos se on löydetty metsänreunalta tai paikoista, joissa lampaat ja lehmät laiduntavat.

Lisäksi eläinten hoitoon kuuluu säännöllinen loistaudin tarkistus, joka auttaa pitämään isäntäeläimet terveinä.

Dicrocoelium dendriticum, tämä pieni piilolinen metsästäjien maksan syövyttärenä muistuttaa meitä luonnon monimutkaisuudesta ja kiehtovasta kyvystään yllättää. Se on yksi esimerkki siitä, kuinka loisten elinkierto voi olla täynnä yllätyksiä ja kuinka ne osaavat manipuloida ympäristöään saavuttaakseen selviytymisen.